 |
| Rin Okumura sytyttää kynttilöitä. |
Ensimmäinen kunnolla maratoomani sarja oli Blue Exorcist, eli Sininen Manaaja. Onneksi sarjojen nimiä ei kuitenkaan käännetä.
Blue Exorcistin protagonisti on Rin Okumura niminen nuori mies. Hänellä on kaksoiveli Yukio, ja Rin asuu luostarissa. Luostarin päämunkki on kasvattanut pojat ominaan. Toisin kuin veljensä Yukio, Rin ei menesty oikeastaan missään: Yukio opiskeli ahkerasti ja pääsi haluamaansa kouluun, Rin taas ei pysty pitämään edes yhtä osa-aika työtä, kiitos temperamenttinsa, yli-inhimilliset voimansa ja kyvyn joutua hankaluuksiin. Toisaalta, minusta olisi mukavampaa, jos ihmiset olisivat tietyssä mielessä samanlaisia kuin Rin: jos joku urpo ampuu kyyhkysiä varsijousella huvin vuoksi keskellä kaupunkia, ansaitsee hän turpaansa. Rin on siis myös oikeudentajuinen, eikä siedä vääryyksiä.
No, Rinin joutuessa taas uuteen katutappeluun ja vastustajan kasvatteassa sarvet ja puhutellen Riniä "Nuorena Herrana" Rinin ottoisä kertoo kaksosten olevan suuren pakanajumalan Saatanan poikia. Tämä on pienoinen shokki Rinille, jonka pitäisi saman tien lähteä ottoisänsä parhaan ystävän luokse oppimaan demoneiden manaamista. Ja muutaman ikävän sattumuksen jälkeen Rin lähteekin opettelemaan demoneiden maanaamista.
Minua ovat aina kiehtoneet demonit, mutta ikävä kyllä länsimaalainen kulttuuri käsittelee usein demoneita vain verenhimoisia hirviöinä. Japanilaiset joskus poikkeavat piristästi tästä stereotypiasta, ja Blue Exorcistin demonit ovat välillä jopa sairaan hauskoja. Suosikikseni nousi Rinin lisäksi Mephisto Pheles (haha, tajusitteko? Mephistofeles), joka kaikessa demonimaisuudessa on hyvin hyvin hyvin absurdi olento. Hän keräilee söpöjä juttuja ja hänen kävelykepissään on jätskiä. Mephisto on verenhimoisen raakalaisen sijaan ehkäpä ovela veijari: hän kyllä huijaa sinulta sielusi, mutta niin salakavalasti ja koska hän näyttää kaikkea muuta kuin vaaralliselta (tai no, kyllä tuo aika varottavalta näyttää), et välttämättä huomaakaan, kuinka pahassa pulassa olet.
En halua puhua sarjan juonesta enempää. Hahmokaarti on mielenkiintoinen, mutta suurin mielenkiinto mielestäni johtuu sarjan demoneista, joita esitellään itse Saatanasta kaikenlaisiin söpöihin keittödemoneihin ja demonikissoihin. Toisaalta, pidin kovasti myös muista manaajiksi opiskelivista, heistä olisi voitu kertoa enemmän. Sarja on lyhyt, 25-jaksoinen, ehkäpä jopa liian lyhyt koska loppukliimaksiin suorastaan juostiin. Olisin mielelläni katsonut ainakin manaajakoulutuksen loppuun asti ja nähnytkin kun Rin ja muut manaajat manaisivat vähän demoneita. Mephistosta olisi saanut paljon enemmän irti ja olisi hänestä voitu paljatsaakin enemmän. Saatana jää oikeatsaan hyvin sekaiseksi hahmoksi, ja hänen motiivinsa jäävät kummalliksi. Kuulemma nämä ongelmat ratkeavat mangassa, tai mangassa taisi juonikaari olla ehyempi.
Miljöö on kiehtova: Rin opiskelee True Cross Knight-akatemiassa, joka muistuttaa hieman Tylypahkaa, muttei ulkonäkönsä puolesta. True Crossissa demonit kokkaavat ja ovet aukeavat minne vain. Jossain luokassa asuu joukko tuhkamölliäisiä, (en muista niiden oikeaa nimeä, mutta olivat kissan ja nokipalleron näköisiä otuksia).
Koska Rinin ja Yukion isukki on itse Saatana, vaikuttaa tämä ainakin siihen, miten Riniin suhtaudutaan. Rin saa usein vihat niskoilleen, vain isänsä takia. Asetelma tuntuu hieman kohtuuttomalta, eihän Rin voi isälleen mitään, mutta luultavasti tekijät ovat tätä halunnneetkin. Herää ihminen, kukaan ei voi valita vanhempiaan. Hieman käytetympikin kysymyksen asettelu sarjasta löytyy: Mikä on ero ihmisen ja hirviön välillä? Onko Rin Saatanalta perittyjen demonivoimien takia hirviö, vai ihminen, koska hänet kasvatettiin ihmiseksi? Tätä voi halutessaan miettiä.
Blue Exorcistista jää nälkä. Haluan nähdä lisää, en halua päästää irti. Luultavasti täytyy hankkia manga tästäkin. Ja äkkiä jostain jotain fanikamaa. Minä luovuin taas palasta sielustani tämän takia.
<3
4/5
+Kiintoisat hahmot
+Demonit ovat muutakin, kuin verenhimoisia örveltäjiä
+Huumori
+Tylypahkamainen miljöö
-Hieman avonainen juoni
-Saatana liiankin ristiriitainen
-/+Kaipaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sinulla on sananvapaus, mutta muista, että siihen sisältyy myös velvollisuuskia. Epämääräistä paskaa en välttämättä julkaise, ellen halua koko maailman näkevän ja nauravan. Keskustelu on sallittua ja enemmän kuin toivottua.