Makeaa mangaa! -Kesäkuun lukukatsaus

Päätinpä sitten tässä hetken mielijohteesta perustaa tällaisen postaussarjan, jossa roudin joka kuukausi, mitä on tullut luettua, millaista se oli ja mitä tykkäsin.

Puheenjohtaja ja kissanpentu: (Yksiosainen, luettu)
Hömppäprosentti: 110%
Lukuohje: Aivot narikkaan, et tarvitse niitä tässä
Kenelle suosittelen: lapsille, tylsistyneille opiskelijoille, jotka eivät tiedä mitä kirjastossa lukisivat odottaessaan vanhempiaan

Sarja on ihan puhdasta hömppää. Päähenkilö on Vakava oppilasneuvoston puheenjohtaja, jonka huomaan hänen huliviliäitinsä sysää pienen liian aikaisesti luovutetun kissanpennun (kutsun häntä Vakavaksi, koska en muista hänen nimeään). Vakava puheenjohtaja ei osaa hoitaa kissanpentua ja joutuu kysymään eräältä oppilaskunnan jäseneltä neuvoa. Tämä jäsen on tietenkin tyttö ja tästä ehkä seuraa jotain heteronormatiivista romanssia söpön tytön ja Vakavan puheenjohtajan välillä. Sarjassa myös hoidetaan kissanpentua, ja mangassa on yksi bonustarina. Bonustarina on tylsä, mieluummin olisin lukenut lisää kissoista. Sarja on suoraan sanottuna aika turha, mutta sen huumorille saattaa ehkä nauraa sopivassa mielentilassa. Jos haluat tutustua sarjaan, lainaa se kirjastosta. Silloin se ei maksa sinulle mitään ja saattaa johtaa jopa siihen, että kirjasto hankkii enemmän (ja parempaa) mangaa.

Mirai Nikki (Osia luettu 1-3)
Hömppäprosentti 10-25%
Lukuohje: Tässäkin kannattaa sammuttaa osa aivoistaan, jos tahtoo nauttia lukukokemuksesta. Sarja on jännittävä, mutta jotkin osaset ovat hankalia sulattaa, kuten 4-vuotias tappajakersa.
Kenelle suosittelen: Tykkäätkö myrkyistä, selittämättömistä jumalista ja tappopeleistä? Ollos hyvä.

Sarjan päähenkilö Yukiteru Amano tapaa Syyn ja Seurauksen jumalan Deus Ex Machinan ja pääsee ottamana osaa Deuksen järjestämään peliin. Deus on valinnut 12 päiväkirjaa kirjoittavaa ihmistä taistelemaan keskenään päiväkirjojensa avulla. Tavoite on tappaa kaikki muut osallistujat. Se, joka selviää voittajana, saa Deuksen valtaistuimen ja hänestä tulee uusi Syyn ja Seurauksen jumala. Miten ihmiset taistelevat toisiaan vastaan päiväkirjojen avulla? Deus on muuttanuut pelaajiensa kirjoittamia päiväkirjoja ja nyt päiväkirjat näkevät tulevaisuuteen.

Mirai Nikki ei ole ihan täysin hömppää, mutta 10-25 prosenttia tulee sarjan oudoista hahmoista, kuten jo mainitsemastani tappajakersasta. Neljävuotiaan ei kuulu tietää, mikä on syanidi ja miten siitä tehdään myrkkykaasua. Ei vain kuulu.
Muuten sarja on varsin viihdyttävä, eikä sitä myöskään voi haukkua kovin kevyksi teemojensa puolesta. Ja ei se psykopaatti lapsikaan ole välttämättä kovin kaukaa haettu, sekopääkersoja on ollut aina ja törmäsin siihen vastikään myös Lionel Shiverin Poikani Kevin-romaanissa. Jos sekopää pikkukersa menee läpi romaanissa, saa se mennä läpi myös mangassa.
Mielestäni mangakalla on vahvaa ironian tajua, koska hän antaa Syyn ja Seurauksen jumalalle nimeksi Deus Ex Machina.

Etsiväkoira Sherdock: (Osia luettu 1-4)
Hömppäprosentti: 40 %
Lukuohje: Älä ota Sherlockia liian vakasti. Tai varsinkaan Sherdockia.
Kenelle suosittelen: Kaipaatko Conania? Kokeile tätä ensihätään. Sarja on tosin kymmenesosan pituinen siitä, mitä Conan.

Mestarietsivä Sherlock Holmes on syntynyt uudelleen suloisena koiranpentuna ja omistajansa töppäyksen takia saa nimekseen Sherdock. (Käsi vain ylös, kuka luku alunperinkin nimen Etsiväkoira Sherlock Holmes. \o). Huolimatta koirahuumoristaan ja hullunkurisista Sherlock-viittauksista sarjan murhamysteerit ovat synkkiä ja hyvin rakennettuja. Sarja tanssii vakavan ja humoristisen välimaastossa juuri sopivasti. Spoilaamaton juoni on turha, koska sarjassa ei varsinaista juonta tunnu olevan.

Puella Magi Madoka: (Osia luettu 1-3)
Hömppäprosentti -100%
Kenelle suosittelen: Sinulle.  Kokeile. Kokeile, vaikka vihaisit CardCaptor Sakuraa ja Sailor Moonia ja tahtoisit polttaa kaikki taikatyttömangat.
Lukuohje: Kannattaa katsoa irtokansien alle.

Puella Magi Madoka kertoo Madoka Kanamesta, yläasteikäisestä tytöstä, jolle Kyubey niminen suloinen otus tarjoaa töitä taikatyttönä, joka taistelisi noitia vastaan ja pelastaisi ihmisiä. Salaperäinen Homura-taikatyttö ei kuitenkaan anna Madokan tehdä sopimusta.

Jos et ole tutustunut Madokaan, se kannattaa. Kliseinen arviointi Madokasta on, ettei se ole tavallinen taikatyttömanga/anime. Eipä se sitä olekaan. Madoka ei ole hömppää, vaikka pitsiröyhelöt ja söpöt tytöt siihen viittaavatkin. Madokan maailma on synkkä ja raadollinen.


Maaginen suklaapuoti: (Osia luettu 1-3)
Hömppäprosentti: 10-25% ööööh...
Kenelle suosittelen: Olen hämmentynyt, ainakin yli 10-vuotiaille tytöille. Ja pojille. Ja muille. Tutustumisen arvoinen.
Lukuohje: Minä en tiedä, kannattaako tätä lukiessaan syödä suklaata, vai ei.

Maaginen suklaapuoti oli oikeastaan positiivinen yllätys. Lainasin kolme ensimmäistä osaa vähän sillä asenteella, että "tuleepahan jotain luettavaa." No niin tuli, ja varsin mielenkiintoista luettavaa se olikin.
Shokora Aikawa omistaa Chokolad Noir-nimisen suklaapuodin metsässä. Juju on, että kun joku syö Shokoran suklaata,voi Shokora toteuttaa syöjän toiveen. Harmi vain, että vaihtokaupan laki toimii tässäkin universimussa: jokaista toivetta vastaan suklaansyöjä menettää jotain. Suklaanhuttuisen ulkokuoren taakse mahtuukin paljon synkkyyttä ja varsin kamalia asioita. Sarja näyttää ihmiset sen verran huonossa valossa, ettei se suklaasta ja muusta "tyttömäisyydestään" huolimatta ole nössö. Lainausmerkit siksi, koska on typerää jakaa asioita noin, mutta suurin osa teistäkin lukijat taisitte ajatella suklaata ja makeisia tyttöjen jutuiksi.